RAUNIOISSA

Näyttely koostuu veistoksista, joiden yhteinen nimi on Rauniolöytöjä. Nimi varmistuin syyskuussa 2001. Olin jo usean vuoden ajan hionut tekniikkaa, jossa yhdistän poltettavassa keraamisessa veistoksessa metalliverkkoa ja savea. Tässä työmenetelmässä liikun koko ajan hajoamisen ja koossapysymisen raja-alueella.

Olin laittamassa ensimmäistä kertaa esille näitä kotilon kaltaisia teoksiani. Tuhon uutiset vyöryivät ympärilleni. Rauniot olivat täyttä totta, eivät vain muinaisten kulttuurien herkistäviä kuvajaisia. Eivätkä rauniot siihenkään loppuneet. Herään, avaan lehden, kuulen kuvien ja tekstin lävitse äänet, hiekkapöly tunkee kurkkuuni.

Rauniolöytöjä-veistosten nimet viittaavat perhosiin. Mielikuvissani perhoset ovat viattomimpia ja muille harmittomimpia olentoja, mitä voin ajatella. Ne edustavat erilaisiin raunioihin hautautuneita syyttömiä kärsijöitä. On tuskallista löytää tuhon jäljistä näiden keveiden keijujen jäänteitä.

Rauniolöytöjä-aiheen jälkeen työstän teemaani eteenpäin aiheessa Maa, ilma, veri, vesi. Siinä veri edustaa taistelua ja kamppailua, maa, ilma ja vesi uhattuja elinehtoja

Olen valinnut tämän tilan näyttelylleni sen erityisluonteen vuoksi. Kirjagalleria Laterna Magican tunnelma rakentuu luonnon elementtien ja ihmisen rakentaman rinnakkuudesta. Lattian kalliosta syntyy muistuma ja mielikuva rantakalliosta. Peruskallio kestää aikaa ja kulutusta. Vanhan rakennuksen hienosävyiset tiiliseinät ovat itsessään silmiä ja ajatuksia innostava teos.

Etukäteen ajattelin, että mielikuvani toteutuu tässä tilassa lähes itsestään. Toisin kuitenkin tapahtui. Näin lumoava paikka ei otakaan avosylin vastaan tulijaa, vaan kokee hänet lähes tunkeilijaksi. Vähitellen löytyi yhteisymmärrys paikan hengen ja oman hengen välille.

Veistokseni ovat pysyvyyden ja katoavuuden pohdintaa. Niihin on sidottu kamppailu onnistumisen ja epäonnistumisen, vahvuuden ja murtumisen, olemassaolon ja tuhoutumisen jatkuvassa ristitulessa. Taustalla laulamissani lauluissa häilyy kuoleman ja elämän, molempien, houkutus.